Piensijoittajalle on nykyisin tarjolla monia tapoja monipuolistaa ja hajauttaa salkkuaan. Perinteisiä kohteita ovat olleet osakkeet sekä rahastot, mutta viime vuosina sijoitustuotteiden tarjonta on kuitenkin monipuolistunut erinäisillä viputuotteilla. Viputuotteella tarkoitetaan pankin liikkeelle laskemaa arvopaperia, jolle on määritelty kohdeosuus, jonka liikkeitä kyseinen instrumentti seuraa. Kohdeosuutena voi olla esimerkiksi jokin tietty osake, indeksi, valuutta tai raaka-aine. Viputuotteet antavat nimensä mukaisesti sijoitukselle vipuvaikutuksen, joka voi olla kohdeosuuden kehitystä myötäilevä tai sille käänteinen.

viputuotteet

Lähtökohtaisesti viputuotteita käytetään spekuloimiseen tai salkun suojaamiseen. Spekuloinnilla otetaan kantaa markkinoiden tulevaan kehitykseen, kun taas suojauksella pyritään minimoimaan muiden sijoitusten tappioita. Suomen verolainsäädäntö on varsin suotuisa, kun viputuotteita käytetään suojautumiseen, sillä suojautumisesta koituvat mahdolliset tappiot ovat verovähennyskelpoisia. Tammikuussa 2016 voimaanastuneen lainsäädännön mukaan sijoittaja voi vähentää myynneistä koituneet tappiot kaikista pääomatuloista, mukaan lukien osinkotulot.

Viputuotteet – Miksi käyn kauppaa viputuotteilla?

Viputuotteet ovat olleet osana salkkuani jo muutaman vuoden. Olen käyttänyt viputuotteita sekä osakesijoitusteni suojaamiseen, että markkinoiden spekuloimiseen, mutta pääasiassa haen viputuotteista vipuvaikutusta keskipitkän aikavälin spekulatiivisiin sijoituksiin. Alun perin tutustuin viputuotteisiin internetissä olleessa webinaarissa, jossa käytiin läpi eri tuotteita ja niiden ominaisuuksia. Olen käyttänyt sijoituksissani minifutuureita, bull- ja bear- sertifikaatteja sekä osto- ja myyntiwarrantteja.

Aloitin viputuotteiden käyttämisen vuoden 2014 syksyllä, kun Itä-Ukrainan kriisi kävi erittäin kuumana. Tällöin huomasin, että öljyn hinta oli ollut jo useamman kuukauden jyrkässä laskussa ja päätin katsoa, josko löytäisin välittäjältäni tuotteen, jolla voisin hyötyä tästä selkeästä trendistä. Päädyin ostamaan sertifikaattia nimeltään ”BEAR OLJY X3 H”, joka on Handelsbankenin tarjoama instrumentti, jolla on kolminkertainen käänteinen vipuvaikutus kohdeosuudelleen, tässä tapauksessa öljylle. Pidettyäni sertifikaattia vajaan kuukauden myin osuuteni noin 42% tuotolla. Jälkiviisaana voi vain todeta, että olisi ehkä kannattanut odottaa hieman pitempään, sillä kyseinen sertifikaatti jatkoi nousua vielä reilusti yli 100% myyntihinnastani.

Suojautumista olen käyttänyt sekä osakkeiden, että valuuttariskin yhteydessä. Viime vuonna suojasin Nordean osakkeitani kuuluisan Panama-kohun jälkimainingeissa, kun osakkeen kurssi oli noussut pohjalukemistaan jo reilut 30%. Päätin tällöin, että haluan myydä osakkeitani, mikäli nousu jatkuu, mutta en halunnut luopua osakkeistani sen hetkisellä markkinahinnalla. Päädyin ostamaan Commerzbankin minifutuuria nimeltään ”B SHRTNDA L CZB”, jonka rajataso (toiselta nimeltään stop loss -taso) oli tällöin 11,65 euroa. Ostoa seuranneiden neljän kuukauden aikana Nordean kurssi jatkoi nousuaan, ja kuten sopikin olettaa, minifutuurin arvo laski. Suoritin näiden kuukausien aikana Nordean osakkeiden myymistä suunnitelmani mukaisesti, kunnes lopulta tämän vuoden helmikuussa minifutuuri erääntyi ja myin suuremman position Nordeaa hinnalla, johon olen tyytyväinen. Vaikka menetinkin koko minifutuuriin sijoittamani pääoman, en lopulta tehnyt tappiota, sillä tappioni minifutuurissa on verovähennyskelpoinen Nordean osakkeitteni myyntivoitosta. Omistamalla suojausposition myyntiohjelman aikana, sijoittaja voi minimoida tappioita mitä mahdollinen osakkeen kurssin lasku voi aiheuttaa.

leverage

Markkinat ja kulut

Koska viputuotteet ovat pankkien listaamia tuotteita, niillä on jatkuvasti keinotekoinen myynti- ja ostohinta, joiden välistä erotusta kutsutaan nimellä spread. Spread on pankille yksi tapa tehdä voittoa, mutta sijoittajan näkökulmasta se on ainoastaan sijoittamista haittaava kulu. Jos ostat viputuotetta, jota myydään hinnalla 3,35 euroa voi sen ostohinta olla esimerkiksi 3,20 euroa. Tällöin spread on 0,15 euroa, joka tarkoittaa sitä, että viputuotteen ostohinnan tulee nousta 0,15 euroa, jotta saavuttaisit sijoituksellasi nollatuloksen. Koska Deutsche Börse eli Saksan pörssi on markkinapaikkana huomattavasti suurempi kuin NDX (Nordic Derivatives Exchange), tarjoaa se myös huomattavasti laajemman kirjon viputuotteita. Tämän lisäksi Saksan pörssissä viputuotteita tarjoavia toimijoita on enemmän, mistä johtuen kilpailu johdannaisten tarjoajien välillä on kovempaa. Tämä johtaa sijoittajan kannalta positiiviseen asiaan eli spreadien pienenemiseen. Kun spreadit ovat pienemmät, kasvavat myös sijoittajan tuotot.

Toistaiseksi, myös arvopaperivälittäjien määrä NDX:ssä on huomattavasti pienempi kuin Keski-Euroopan johdannaismarkkinoilla, mistä johtuen myös välityspalkkiot ovat NDX:ssä suurempia. Esimerkiksi sijoittaessasi LYNX:in avulla SWX:stä (Saksan pörssin alaisuudessa toimiva johdannaisten markkinapaikka, SWX Swiss Exchange) löytyvään johdannaiseen, kaupankäyntikulusi ovat 0,14% tapahtuman arvosta, siinä missä suomalaiset välittäjät tarjoavat lähtökohtaisesti 0,30% kuluja. Myös, jos vertaamme välityspalkkioita Ruotsin pörssistä löytyville viputuotteille, LYNX:in hinnaston mukaan maksat välityspalkkiota 0,15%, kun taas suomalaiset välittäjät veloittavat noin 0,25%. Kulut voivat siis olla yli kaksinkertaiset käydessäsi kauppaa Suomessa, kuin mitä ne olisivat Saksassa, ja tämä voi syödä merkittävästä tuottoja pitkällä aikavälillä tai kun kauppaa käydään aktiivisesti. Voinkin suositella LYNX:ä välittäjänä edullisten kulujen, sekä laajan tuotetarjonnan puolesta.

Tässä artikkelissa esitetyt mielipiteet ja näkökulmat eivät ole sijoitusneuvontaa, vaan kirjoittajan omia mielipiteitä. Emme suosittele lukijaa tekemään sijoituspäätöksiä artikkelin pohjalta. Kirjoittaja ei myöskään omista artikkelissa mainittuja arvopapereita

--- ---

--- (---%)
Mkt Cap
Vol
Päivän ylin
Päivän alin
---
---
---
---

Displaying the --- chart

Displaying today's chart