Monet sijoittajat tuntevat optiosopimukset ja tietävät kuinka niitä voidaan käyttää sijoitussalkun suojaamiseen tai kohdennettuihin sijoituksiin tuoton muodostamiseksi. Vaikka optiot ovat hyvin yleisiä sijoitustuotteita, on mahdollista, että näiden sijoitustuotteiden toiminnasta ja ominaisuuksista on kysymyksiä.
Tällä verkkosivulla selitetään, mitä optiot ovat, miten ne toimivat ja mihin niitä voidaan käyttää.
Optio on kahden osapuolen välinen sopimus, jossa ostajalla on oikeus, mutta ei velvollisuutta, ostaa tai myydä kohde-etuus option voimassaoloaikana tai ennen sitä ennalta määrätyllä hinnalla. Tämän oikeuden saamiseksi ostaja maksaa preemion optiosopimuksen myyjälle (asettajalle).
Yleensä (osake) optiosopimuksen sopimuskoko on 100, ja sopimus edustaa tällöin 100 osaketta. Tietyissä tapauksissa sopimuksen kokoa mukautetaan, jos kyseessä on esimerkiksi uusi osakeanti tai kohde-etuuden pääoman uudelleenjärjestely. Kaikissa tämän verkkosivun esimerkeissä oletetaan olevan 100 osaketta optiosopimusta kohden, ja esimerkit eivät huomioi transaktiokustannuksia. Sijoittajan tulee ottaa transaktiokustannukset huomioon optiokaupankäynnissä.
On olemassa kahden tyyppisiä optioita: osto- (call) ja myyntioptiota (put). Kummankin tyypisiä optioita voi sekä myydä että ostaa.
Ostettu osto-optio antaa oikeuden, mutta ei velvoitetta, ostaa osakkeita option erääntymispäivänä tai ennen sitä ennalta päätetyllä toteutushinnalla. Tämän oikeuden vuoksi ostaja maksaa preemion option myyjälle. Myyjä saa preemion, ja hänellä on velvollisuus myydä osakkeet toteutushinnalla, mikäli optio toteutetaan.
Ostettu myyntioptio antaa oikeuden, mutta ei velvoitetta, myydä osakkeita ennalta määrätyllä toteutushinnalla erääntymispäivänä tai ennen sitä. Myyntioption myyjä saa preemion, ja hänellä on velvollisuus ostaa osakkeita toteutushintaan, jos myyntioptio toteutetaan.
Osto- tai myyntioptiota toteutettaessa osakkeilla käydään kauppaa ennalta päätetyllä hinnalla. Tästä sovitusta hinnasta käytetään nimitystä toteutushinta. Viimeinen päivä, jona optio voidaan käyttää, on erääntymispäivä. On olemassa kaksi erilaista toteutustyyliä: amerikkalainen tyyli, jossa optio voidaan toteuttaa minä tahansa päivänä ennen erääntymispäivää; ja eurooppalainen tyyli, jossa optiot usein selvitetään käteisellä erääntymispäivänä. Yleisimmät osakeoptiot ovat tyyliltään amerikkalaisia, ja indeksioptiot eurooppalaisia.
Optiokaupankäynti tarjoaa sijoittajille laajan valikoiman mahdollisuuksia, ja optiota voidaankin käyttää erityyppisiin strategioihin. Optiokaupan etujen lisäksi on tärkeää ottaa huomioon riskit, mikäli optioilla haluaa käydä kauppaa.
(Ostetuilla) myyntioptioilla sijoittaja voi suojautua mahdolliselta salkun osakkeiden arvon laskulta.
Osto-optiota ostettaessa kauppahinta sisältää taustalla olevien osakkeiden hinnan. Tämä antaa optiosopimuksen omistajalle mahdollisuuden käyttää optio erääntymispäivänä tai ennen sitä ja ostaa taustalla olevat osakkeet. Sama koskee myyntioption ostajaa, jolla on aikaa päättää myydäkö kohde-etuutena olevat osakkeet.
Optiokaupan helppous ja nopeus mahdollistavat optioilla kaupankäynnin ilman aikomusta tosiasiallisesti käyttää niitä. Jos sijoittaja odottaa markkinoiden nousevan, voi hän ostaa osto-option. Jos sijoittaja odottaa markkinoiden laskevan, voi hän vastaavasti ostaa myyntioption. Kummassakin tapauksessa optiot voidaan myydä ennen niiden erääntymistä voiton saamiseksi tai tappion rajoittamiseksi.
Vipuvaikutus voi mahdollistaa suuremman tuoton saavuttamisen pienemmällä alkuinvestoinnilla kuin suorilla sijoituksilla kohde-etuuteen. Vivulla sijoittaminen on kuitenkin riskialttiimpaa kuin suora sijoitus kohde-etuuden osakkeisiin. Kaupankäynti optioilla antaa sijoittajille mahdollisuuden hyödyntää osakearvon muutosta maksamatta osakkeista niiden koko hintaa.
Optioilla voidaan hajauttaa sijoitussalkkua pienemmällä alkuinvestoinnilla kuin hankkimalla kohde-etuuksia suoraan .
Mahdollisten osinkojen lisäksi sijoittaja voi tuottaa lisätuloja osakkeillaan myymällä niille optioita. Tämä koskee myös marginaalilla ostettuja osakkeita. Kun sijoittaja myy option, hän saa siitä vastineeksi preemion. Myyjä saa pitää tämän preemion. On kuitenkin mahdollista, että optio toteutetaan, minkä seurauksena sijoittaja joutuu toimittamaan kohde-etuutena olevat osakkeet toteutushintaan.
Osakkeilla ja indekseillä käydyn optiokaupan yksinkertaisuus johtuu standardisoiduista optiosopimuksista. Optiosopimusten tärkeimmät komponentit ovat:
Käsitteet on selitetty tarkemmin alla.
Optiot voivat mahdollistaa kaupankäynnin erilaisilla arvopapereilla, kuten osakkeilla, indekseillä ja valuutoilla. Arvopaperia, johon optio perustuu, kutsutaan nimellä kohde-etuus. Kohde-etuuden on oltava pörssilistattu. Kohde-etuuden liikkeeseenlaskijat eivät valitse, millä optioilla voidaan käydä kauppaa. Samaan kohde-etuuteen liittyvät osto- ja myyntioptiot jaetaan eri kaupankäyntiluokkiin.
Lähes kaikissa optioissa option sopimuskoko on vakioitu 100:aan osakkeeseen. Tämä tarkoittaa, että yhden optiosopimuksen arvo vastaa 100 taustalla olevaa osaketta. Sopimuksen koko voi muuttua, jos tehdään oikaisu, esimerkiksi uudesta osakeannista tai kohde-etuuden pääoman uudelleenjärjestelystä johtuen. Indeksioptioiden tapauksessa sopimuksen arvo asetetaan tiettyyn arvoon indeksipistettä kohden (esimerkiksi 10 € indeksipistettä kohden Euro Stoxx 50 -optioilla). Sopimuksen arvo on yhtä suuri kuin indeksin hinta kerrottuna arvolla indeksipistettä kohden (esimerkiksi indeksin ollessa 3000 pistettä, yksi optiosopimus edustaa silloin arvoa 3 000 x 10 euroa = 30 000 euroa).
Optioilla on erääntymispäivä. Viimeinen voimassaolopäivä on päivä, jona tietyn sarjan kaikki käyttämättömät optiot raukeavat, ja se on yleensä viimeinen kaupankäyntipäivä kyseiselle sarjalle. Optioiden osalta tämä on yleensä kuukauden kolmas perjantai. Tietyt pörssit tarjoavat myös viikoittaisia- tai päiväoptioita, joissa on eri voimassaoloajat.
Osakkeen toteutushinta on hinta, jolla kohde-etuutena olevat osakkeet ostetaan tai myydään option toteutumisen yhteydessä. Pörssit määrittävät optioiden toteutushinnat ja tarjoavat valikoiman saatavissa olevia toteutushintoja samalla voimassaolopäivällä. Uudet toteutushinnat lisätään, kun taustalla oleva osakekurssi muuttuu. Laaja valikoima toteutushintoja antaa sijoittajan vastata tehokkaammin osakekurssin hinnanmuutoksiin kohdistuviin odotuksiin optioilla. Aivan kuten sopimuksen koko, toteutushintoja voidaan muuttaa esimerkiksi uuden osakeannin tai kohde-etuuden pääoman uudelleenjärjestelyn tapahtuessa.
Preemio on ostajan ja optiosopimuksen myyjän välillä sovittu hinta optiolle. Se on ainoa osa optioita, jota osakemarkkinat eivät suoraan määritä. Jotta sijoittaja voi laskea vakiokokoisen option täyden hinnan, on hänen kerrottava preemio ilmoitetulla osuuksien määrällä sopimusta kohden (yleensä 100). Esimerkiksi 1,15 euron preemio edustaa kokonaiskustannuksia, jotka ovat 115 euroa (1,15 euroa x 100) optiosopimusta kohden. Laskeakseen Euro Stoxx 50 -indeksiohjelman täyden preemion, sijoittajan täytyy kertoa preemio indeksin kertoimella. Esimerkiksi optiosopimuksen preemio on 80 euroa ja indeksin kerroin on 10. Koko preemio on tällöin 800 euroa yhtä kokonaista sopimusta kohden.
Kun sijoittaja harkitsee kaupankäyntiä optioilla, hänen on tärkeää ymmärtää miten preemio lasketaan. Preemiot muuttuvat jatkuvasti useiden tekijöiden perusteella, ja niihin vaikuttaa esimerkiksi kohde-etuuden hinnan muutokset ja jäljellä oleva aika erääntymispäivään. Preemio koostuu kahdesta osasta – luontaisesta arvosta ja aika-arvosta. Useat tekijät vaikuttavat option luontaiseen arvoon ja aika-arvoon.
Luontainen arvo on option toteutushinnan ja kohde-etuuden kohteena olevien osakkeiden markkinahinnan erotus tietyllä hetkellä. Arvo ei voi olla negatiivinen.
Aika-arvo on summa, jonka sijoittaja on valmis maksamaan siitä mahdollisuudesta, että markkinat liikkuvat optioon nähden suotuisaan pisteeseen option voimassaoloaikana. Arvo vaihtelee plusoptioiden ja tasaoptioiden välillä, ja suurinta muutokset aika-arvossa on tasaoptioilla. Option aika-arvo vähenee sen erääntymispäivän lähestyessä.
Todennäköisyys sille, että optiosta tulee kannattava, tai että se pysyy sellaisena, pienenee erääntymispäivän lähestyessä. Tämä aiheuttaa aika-arvon loppumisen optiosta. Aika-arvo ei vähene optiosta saman verran jokaisena päivänä, vaan aika-arvon rappeuma kiihtyy mitä lähemmäksi erääntymispäivä tulee. Kuvaajassa havainnollistetaan aika-arvon vähenemistä, kun option ostamisesta kuluu aikaa.
Kun osakkeenomistajille maksetaan osinkoja, osakkeen hinta laskee yleensä osingon verran. Osto- tai myyntioptiot eivät oikeuta niiden ostajaa tai myyjää saamaan osinkoa kohde-etuutena olevista osakkeista. Optiosijoittajien tuleekin aina seurata osingonmaksupäiviä ja maksettavien osinkojen määrää, sillä ne vaikuttavat optiosopimuksen perustana olevaan osakekurssiin. Osingonmaksut voivat vaikuttaa option ennenaikaisen toteuttamisen todennäköisyyteen, erityisesti plusoptioiden (in-the-money) kohdalla.
Tuottokuvaaja, tai kriittisen pisteen kuvaaja, näyttää strategian potentiaalisen voiton tai tappion eri osakekursseilla tiettynä erääntymispäivänä.
Otetaan esimerkiksi Applen (AAPL) kesäkuun 180 dollarin osto-optio, jonka preemio on 8,50 dollaria. Osto-oikeuden ostaneen sijoittajan kriittinen piste on option toteutushinta plus maksettu preemio. Tässä esimerkissä se on 188,50 dollaria (180 dollaria + 8,50 dollaria).
Tuottokaavio osoittaa, että kun AAPL osakkeen markkinahinta on alle 188,50 dollaria erääntymispäivänä, osto-option ostajan positio on tappiollinen. Maksimaalinen tappio, jonka option ostanut sijoittaja voi realisioida, on maksettu preemio (8,50 dollaria). Jos AAPL:n osakekurssi on yli 188,50 dollaria, option ostaja on voitolla. Enimmäistuotto on rajoittamaton. Mitä korkeampi AAPL:n osakekurssi on suhteessa toteutushintaan, sitä suuremmaksi voitot kasvavat.
Otetaan esimerkiksi Disney (DIS) kesäkuun 140 dollarin osto-optio, jonka preemio on 4,10 dollaria. Tuottokuvaaja osoittaa, että option myyjän maksimaalinen voitto on rajoitettu, ja se on yhtä suuri kuin saatu option myynnistä saatu 410 dollarin preemio.
Jos option myyjä ei omista kyseistä kohde-etuutta, mahdollinen tappio on rajaton. Jos osakekurssi nousee ja optio toteutetaan, option myyjän on luovutettava osakkeet toteutushintaan. Luonnollisesti toteutushinnan tulee olla osakkeiden markkinahintaa alhaisempi osto-optioiden toteuttamiseksi.
Osto-option myyjän kriittinen piste on toteutushinta plus preemio. Tässä esimerkissä kriittinen piste on tällöin 144,10 dollaria.
Havainnollistamiseksi otetaan Netflix (NFLX) kesäkuun 310 dollarin toteutushinnalla oleva myyntioptio, jonka preemio on 12,60 dollaria. Tuottokuvaaja osoittaa, että tämän myyntioption ostajan enimmäistappio on yhtä suuri kuinoptiosta maksettu preemio (1 260 dollaria).
Kriittinen piste on toteututushinta, josta vähennetään maksettu preemio. Mitä enemmän osakekurssi alittaa 297,40 dollarin kriittisen pisteen, sitä suurempi myyntioption ostajan voitto on. Mahdollinen enimmäistuotto saavutetaan, kun osakekurssi laskee kokonaan 0 dollariin.
Havainnollistamiseksi otetaan Boeingin (BA) kesäkuun 340 dollarin toteutushinnalla oleva myyntioptio, jonka preemio on 7,70 dollaria. Tuottokuvaaja osoittaa, että myyntioptioiden myyjän enimmäisvoitto yhtä suuri kuin saatu preemio (770 dollaria).
Kriittisenä pisteenä option myyjän näkökulmasta on toteutushinta, josta vähennetää preemio. Tässä tapauksessa kriittinen piste on siten 332,30 dollaria. Jos osakekurssi on alle 332,30 dollaria, option myyjä tekee tappiota. Enimmäistappio saavutetaan, kun osakekurssi laskee 0 dollariin.
Optioilla kaupankäynti ei sovellu kaikille sijoittajille. Sijoittajan tulisi käydä kauppaa optioilla vain, jos hän ymmärtää täysin optiokauppaan liittyvät riskit. Ennen optioilla sijoittamisen aloittamista, hänen tulee arvioida huolellisesti seuraavia seikkoja: kokemus, sijoitustavoitteet, taloudelliset resurssit ja kaikki muut asiaan liittyvät näkökohdat.
Optioiden markkina-arvoon vaikuttavat monet tekijät. Optioiden hinta voi laskea tai ne voivat muuttua arvottomiksi erääntymispäivän aikana tai ennen sitä. Kohde-etuuden hinnan muutokset johtavat option hinnan muutoksiin, mutta muutos voi joskus tapahtua toiseen suuntaan tai eri suuruusluokassa kuin kohde-etuuden hinnan muutos.
Optioilla on erääntymispäivä, ja siten niiden voimassaoloaika on rajoitettu. Option jäljellä oleva aika-arvo vähenee optiosta erääntymispäivän lähestyessä. On tärkeää tarkistaa, onko optiolla riittävästi aikaa jäljellä erääntymiseen strategian toteuttamista varten.
Option alkuinvestointi voi olla suhteellisen pieni verrattuna sopimuksen kokonaisarvoon. Tämä johtaa vipuvaikutukseen. Suhteellisen pienellä markkinoiden liikkeellä voi olla suuri vaikutus option arvoon. Tämä voi vaikuttaa sijoittajan positioon sekä positiivisesti, että negatiivisesti. Vipuvaikutus voi johtaa merkittäviin voittoihin, mutta myös merkittäviin tappioihin.
Myytyihin optioihin voi liittyä huomattavasti suurempia riskejä kuin ostettuihin. Kun sijoittaja myy optioita, hänen vastaanottama preemio on kiinteä. Mahdolliset tappiot voivat kuitenkin ylittää saadun preemion määrän. Optioiden myyminen ilman, että myyjällä on kyseisiä kohde-etuuksia kattamaan sopimuksen mahdollinen toteutuminen, voi aiheuttaa rajoittamattomat tappiot.
LYNXin kaupankäyntitilille talletetut varat saatetaan menettää kokonaan. Kirjallisen optiosopimuksen mukaiset velvoitteet eivät rajoitu marginaalivaatimuksiin. Jos markkinat liikkuvat sijoitukseen nähden epäsuotuisasti tai jos marginaalivaatimuksia nostetaan, sijoittajaa voidaan kehottaa tekemään lisätalletuksia sijoituksen ylläpitämiseksi. Jos sijoittaja ei pysty noudattamaan tätä kehotusta, LYNXillä on oikeus sulkea sijoitus ja pitää sijoittaja vastuussa mahdollisista menetyksistään.
Ns. markkinatakaajilla on tärkeä rooli likviditeetin tarjoamisessa optiomarkkinoille. Toisaalta heidän velvollisuutensa on antaa ehdollisia tarjouksia, joten tietyn strategian toteuttaminen voi riippua tarjousten saamisesta markkinatakaajilta.
Tietyt markkinaolosuhteet, kuten likviditeetin puute, lisäävät mahdollisten tappioiden riskiä. Likviditeetin puuttuessa transaktioiden toteuttaminen, kuten olemassa olevien positioiden sulkeminen, on vaikeampaa. Markkinaolosuhteet voivat poiketa tavanomaisista olosuhteista joissain tilanteissa, esimerkiksi voimakkaan osto- tai myyntipaineen, korkean markkinoiden epävakauden tai kohde-etuuden likviditeetin puutteen aikana.
Jos sijoittaja käy kauppaa optioilla, jotka on listattu muissa valuutoissa kuin eurossa, hän saattaa olla alttiina valuuttariskille. Jos valuutta, jossa optio on listattu, laskee euroon nähden, se voi vaikuttaa kielteisesti option arvoon.
Suojellakseen itseään ja asiakkaitaan Interactive Brokers voi milloin tahansa nostaa asiakkaiden marginaalivaatimuksia olemassa olevissa ja uusissa optiopositioissa. Tämä päätös voi johtua kohde-etuuden voimakkaasta volatiliteetin kasvamisesta, kun kohde-etuuden markkina-arvo on laskenut tietyn kynnyksen alapuolelle tai jostain muusta syystä. Sijoittajan tulee huomioida, että marginaalivaatimuksia muutettaessa arvopaperitili ei ehkä enää täytä kyseisiä marginaalivaatimuksia. Kyseisessä tilanteessa välittäjä likvidoi positioita vaatimusten täyttämiseksi.
Kun portfolion vakuutena olevien positioiden arvo laskee marginaalivaatimusten alle, Interactive Brokersilla on oikeus sulkea tietyt positiot ilman ennakkoilmoitusta riippumatta siitä, ovatko nämä positiot kannattavia vai tappiollisia. Mikäli tili on likvidointien jälkeen edelleen alijäämäinen ja sijoittajalla on muita vakuuksia, Interactive Brokers sulkee muut positiot marginaalivaatimusten muodostaman vajeen poistamiseksi. Sijoittajan on tärkeää huomioida, että likvidointi tapahtuu aina nykyisellä parhaalla tarjoushinnalla ja että sijoittaja ei voi vaikuttaa lopulliseen kauppahintaan. Likvidointi voidaan suorittaa tappiollisella hinnalla ja se voidaan suorittaa sijoittajalle epäsuotuisana ajankohtana.
On useita syitä, miksi sijoittajat käyvät kauppaa optioilla. Jotkut näistä esitellään alla.
Yksi käytettävissä olevista strategioista on myydä optioita jo omistetuille osakkeille. Alla on kaksi skenaariota, joissa tämä strategia saattaa olla sopiva. Molemmissa tilanteissa on vaarana, että sijoittaja joutuu myymään osakkeensa toteutushintaan, mutta toisaalta hän saa myös pitää vastaanottamansa preemion. Tämä tapahtuu todennäköisimmin markkinoiden noustessa voimakkaasti.
Tämä strategia on sopiva, jos sijoittaja omistaa osakkeita, joiden arvon odotetaan laskevan. Ilman optioiden käyttöä sijoittaja voi vain odottaa hinnanlaskun tapahtuvan tai myydä osakkeensa.
Optioiden avulla sijoittaja voi hyödyntää osakekurssien nousut ja laskut. Alla on muutama esimerkki.
Osto-option ostaminen voi antaa sijoittajalle lisää aikaa päättää, haluaako hän ostaa kohde-etuutena olevaa osaketta. Sijoittaja maksaa tästä oikeudesta preemion, mikä on vain murto-osa kohde-etuuden todellisesta hinnasta. Osto-optiolla sijoittaja voi hinnan, jolla hän haluaa ostaa kohde-etuutena olevia osakkeita myöhemmin. Tämän jälkeen sijoittajan on vain valittava sopiva aika erääntymiseen, ja myöhemmin haluaako hän todella ostaa kyseiset osakkeet. Myyntioptiot toimivat samalla tavalla. Ostamalla myyntioption, sijoittaja määrittää osakekohtaisen hinnan voidakseen myydä osakkeita myöhemmin, ennen erääntymispäivää tai viimeistään sen aikana. Valinnaisesti sijoittaja voi myös antaa option erääntyä, mikäli osakekurssi ei laske odotetulla tavalla. Molemmissa tapauksissa maksettu preemio vastaa suurinta mahdollista tappiota.
Sijoittaja voi reagoida yleisiin markkinoiden muutoksiin tai suojata sijoituksiaan indeksiin perustuvalla osto- tai myyntioptiolla. Jos sijoittaja esimerkiksi odottaa markkinoiden nousevan, mutta ei tiedä mitä osakkeita ostaa, voi hän käyttää indeksiin perustuvaa osto-optiota. Siten hän pystyy reagoimaan markkinoiden yleiseen nousuun. Osto-option arvo nousee indeksin arvon nousun myötä.
Ennen sijoitustuotteeseen sijoittamista, on tärkeää tarkistaa, vastaako tuote sijoittajan tietoja, kokemusta, sijoitustavoitetta ja sijoitushorisonttia. Jos sijoittaja harkitsee optioihin sijoittamista, hän voi määrittää alla olevien kohtien perusteella, vastaavatko optiot hänen profiiliaan.
Optioihin sijoittaminen tarkoittaa sijoittamista monimutkaiseen sijoitustuotteeseen. Tällä verkkosivulla on käsitelty laajasti optioiden toimintaa ja riskejä. Optiot ovat johdannaisia, joiden hinta perustuu ns. perusarvoon, esimerkiksi osakkeeseen tai indeksiin. Option kertoimen ansiosta kohde-etuuden hinnanmuutos voi johtaa suureen optiosopimuksen arvonnousuun tai pudotukseen. Optiosijoittajan tulot tai tappiot voivat monikertaistua tämän seurauksena.
Rahoitusmarkkinoilla toimii aktiivisesti erityyppisiä sijoittajia, ja näihin kuuluu esimerkiksi ammattimaiset ja yksityissijoittajat. Optiot ovat periaatteessa sopivia sekä yksityis- että ammattimaisille sijoittajille.
Ennen optioilla kaupankäyntiä, on tärkeää pohtia tietotaitoon ja kokemukseen liittyviä kriteerejä. Koska optiot luokitellaan monimutkaisiksi tuotteiksi, LYNX vaatii sijoittajilta vähintään kahden vuoden kaupankäyntikokemuksen. Lisäksi on tärkeää, että sijoittajalla on riittävät tiedot optioiden ominaisuuksista ja riskeistä.
Optiokauppaan liittyvät riskit eroavat merkittävästi optioiden myymisen ja ostamisen välillä. Optiokaupassa potentiaalinen tappio voi olla 100 % tai optioiden myymisen tapauksessa jopa yli 100% alkuperäisestä sijoituksesta.
Pienellä hinnanmuutoksella kohde-etuudessa voi olla suuri vaikutus option hinnan kohdalla. Vipuvaikutus moninkertaistaa mahdolliset voitot ja tappiot.
Optioita ostettaessa potentiaalinen enimmäistappio rajoittuu alun perin investoituun summaan (eli maksettuun preemioon). Toisaalta, kun optioita myydään omistamatta kohde-etuutta, riskit ovat huomattavasti korkeammat. Takaamattomia osto-optioita myydessä potentiaalinen tappio on teoriassa rajaton. Takaamattoman myyntioption tappiot kasvavat siihen asti, että kohde-etuuden markkinahinta putoaa nollaan. Mahdolliset tappiot voivat ylittää alkuperäisen marginaalitarpeen, mikä poikkeuksellisessa tapauksessa aiheuttaa sijoittajan kaupankäyntitilin arvon muuttumisen negatiiviseksi.
Optiot ovat monipuolisia sijoitustuotteita, joita voidaan käyttää lukuisiin eri sijoitustarkoituksiin. Optioilla voidaan esimerkiksi kasvattaa pääomaa, suojautua riskejä vastaan ja reagoida tehokkaasti hintojen muutoksiin käyttäen hyväksi vipuvaikutusta.
Pääomaa voidaan kasvattaa muun muassa myymällä optioita sijoittajan jo omistamille osakkeille. Option myymisestä vastaanotetaan preemio. Osakkeet on luovutettava toteutushinnalla riippuen kohde-etuuden hinnan kehityksestä. Jos hinta jää kuitenkin option merkityn toteutushinnan alle option erääntyessä, myyjä säilyttää preemion ja on näin tuottanut tuloja itselleen.
Suojaus on tapa vähentää altistumista tiettyihin hintaan liittyviin riskeihin. Tämä tarkoittaa sitä, että optioilla hallitaan muiden sijoitustuotteiden hintamuutoksien vaikutuksia ja/tai vähennetään mahdollisia tappioita.
Sijoittajat voivat ostaa myyntioptioita suojautuakseen olemassa olevan sijoitussalkun tai yksittäisen osakkeen hinnan laskua vastaan. Strategiaa, jossa sijoittaja ostaa myyntioption jo omistamalleen osakkeelle kutsutaan nimellä ”protective put”.
Sijoittajat voivat myös suojata lyhyeksi myytyjä positioita optioilla. ”Protective call” on strategia, jossa suojaustarkoituksessa ostetetaan osto-optio. Tällöin sijoittaja suojaa kohde-etuuksien jo olemassa olevaa lyhyeksi myytyä positiota hinnannousua vastaan ostamalla option.
Jos vipuvaikutusta käyttävä sijoittaja haluaa reagoida kohde-etuuden hinnanmuutoksiin, hän voi käyttää optioita. Vipuvaikutus syntyy optiosopimuksen kertojasta (multiplier). Toisin kuin osakkeiden ostamisessa, sijoittajan alkuperäinen sijoitus optioita ostettaessa rajoittuu hänen maksamaan preemioon. Tämä tarkoittaa sitä, että tavallisella optiolla sijoitetaan tosiasiassa 100 osakkeeseen sijoituksella, jonka hinta on pienempi kuin näiden 100 osakkeen arvo.
Sijoittaja, joka odottaa markkinoiden hintatason nousevan voi ostaa itselleen osto-option. Mahdollinen voitto on tällöin ääretön ja mahdollinen tappio enimmillään maksetun preemion verran. Toisaalta sijoittaja, joka odottaa markkinoiden laskusuhdannetta, voi ostaa myyntioption reagoidakseen kohde-etuuden hinnan laskuun.
Optiokaupalla ei ole erityistä sijoitushorisonttia. Optiosopimuksilla kaupankäynti voi soveltua lyhyelle (alle kolme vuotta), keskipitkälle (kolme – kymmenen vuotta) ja pitkälle (yli kymmenelle vuodelle) aikavälille. Eri pörssien tarjoamat pitkäaikaiset optiot ovat hyvin epätavallisia. Yleensä optioilla käydään kauppaa lyhyellä aikavälillä, ja yleisesti aika erääntymiseen vaihtelee muutamasta viikosta kuuteen kuukauteen.
Tällä sivulla on käsitelty mitä optiokaupankäyntiin sisältyy. Kaupankäynti optioilla toimii kahteen suuntaan: jokaisella optiosopimuksella on ostaja ja myyjä. Erilaiset positiot voidaan tiivistää seuraavasti:
Optiosopimuksia voidaan oikaista useiden kohde-etuuteen liittyvien tapahtumien vuoksi. Esimerkiksi osakkeiden lukumäärä optiosopimusta kohden ja/tai option toteutushinta voi muuttua, jos tapahtuu uusi osakeanti tai kohde-etuuden pääoman uudelleenjärjestely.
Option toteutustapa, jossa sopimuksen ostajalla on oikeus käyttää optiota myös ennen sen erääntymispäivää.
Kun kohde-etuuden hinta on yhtä suuri kuin optiosopimuksen toteutushinta.
Transaktio, jossa sijoittaja ostaa takaisin aiemmin myydyn option ja sulkee siten positionsa.
Transaktio, jossa osapuolesta tulee option ostaja.
Optiosopimus, jonka mukaan ostajalla on oikeus ostaa tietty määrä (yleensä 100 kappaletta) arvopapereita ennalta määrätyllä hinnalla ennen tai ennalta määrätyn erääntymispäivän aikana.
Missä määrin option hinta muuttuu kohde-etuuden hinnanmuutoksen seurauksena.
Sijoitustuote, joka johtaa arvonsa kohde-etuutena olevasta sijoitustuotteesta (kuten osakkeesta, indeksistä, joukkovelkakirjasta, hyödykkeestä, valuutasta jne.). Optiot ovat esimerkki johdannaisista.
Option toteutustapa, jossa optio selvitetään käteisellä ainoastaan erääntymispäivänä.
Päivämäärä, jona tietyn sarjan kaikki käyttämättömät optiot raukeavat.
Option teoreettinen arvo, joka lasketaan optiomallilla.
Kaikki optiosopimukset, jotka edustavat samaa kohde-etuutta.
Kohde-etuuden odotettavissa olevan volatiliteetin aste, joka on hinnoiteltu option nykyhintaan.
Optio, jolla on luontaista arvoa.
Kohde-etuuden markkina-arvon ja option toteutushinnan välinen ero. Ei voi koskaan olla pienempi kuin 0.
Osakkeiden ostaminen samanaikaisesti kuin sijoittaja myy osto-option samoilla arvoilla ja numeroilla.
Optiosopimuksen ostaja.
Optio, joka vanhenee vähintään kahden vuoden kuluttua.
Optiokauppiaat, joilla on velvollisuus tarjota likviditeettia optiomarkkinoille antamalla osto- ja myyntitarjouksia tietyille optiosarjoille.
Määrä varoja, joka on pidettävä tilillä optiosopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi.
Yleinen osake- ja indeksioptioilla. Normaalisti se on 100, mikä tarkoittaa, että optiosopimus edustaa 100 kappaletta kohde-etuutta.
Osakkeet tai muut arvopaperit, joiden hintaan myös johdannaisen arvo perustuu.
Markkinoilla tiettyä optiosarjaa olevien optioioiden lukumäärä.
Kaikki saman kaupankäyntiluokan ja saman erääntymispäivän optiot.
Osto-optiossa: kun kohde-etuuden hinta on alhaisempi kuin optiosopimuksen mukainen toteutushinta.
Myyntioptiossa: kun kohde-etuuden hinta on korkeampi kuin optiosopimuksen toteutushinta.
Määrä, jonka optiosopimuksen ostaja maksaa option myyjälle avatakseen optioposition. Preemio edustaa option markkinahintaa.
Optiosopimus, jonka mukaan ostajalla on oikeus myydä ennalta määrätty määrä kappaleita kohde-etuuksista ennalta määrätyllä hinnalla ja ennen tai ennalta määrätyn erääntymispäivän aikana.
Kauppa, jossa sijoittaja myy aiemmin ostetun option ja sulkee position.
Transaktio, jossa osapuolesta tulee option myyjä.
Optiosopimuksen myyjä.
Optiosopimuksen arvo, jonka sijoittajat haluavat maksaa siitä todennäköisyydestä, että optiosopimus erääntyy voitolla. Tähän vaikuttavat erääntymiseen kuluva aika, epävakaudet ja markkinoiden odotukset.
Kohde-etuuden mielivaltainen allokointi optiosopimuksen myyjälle.
Hinta per kohde-etuus, joka maksetaan ostajalle (osto-optiosta) tai myyjälle (myyntioptiosta) optiosopimuksen toteuttamisen yhteydessä.
Mittaa kyseisten arvopapereiden hinnan odotettavissa olevaa vaihtelua.
Menetelmä, jolla option käyttö allokoidaan saman optiosarjan myyjälle.