Huolimatta siitä, että (yksityiset) sijoittajat keskittyvät yleensä osakemarkkinoihin, joukkolainamarkkinat ovat suuremmat sekä sijoitusten kokonaisarvossa että kaupankäynnin määrässä.
Tällä verkkosivulla selitetään mitä joukkovelkakirjat ovat, miten ne toimivat ja mihin niitä voidaan käyttää.
Yksinkertaisesti sanottuna joukkovelkakirjoja voidaan kuvata valtion tai yritysten myöntäminä lainoina. Joukkovelkakirjan haltijana sijoittaja lainaa rahaa hallitukselle tai yritykselle ja hän saa vastineeksi velkatodistuksen. Toisin kuin osakkeet, joukkovelkakirjalaina ei tee sijoittajasta osa-omistajaa velkakirjan liikkeeseen laskeneessa yrityksessä. Lainatodistus oikeuttaa kuitenkin korvaukseen sen omistamisesta. Lainanantopalkkio, joka tunnetaan myös nimellä kuponkikorko, maksetaan yleensä säännöllisesti (esimerkiksi vuosittain). Lisäksi joukkolainalla on usein tietty eräpäivä. Sinä päivänä sijoittaja saa lainatut varat (eli lainapääoman) takaisin, paitsi harvoissa tapauksissa, kuten konkurssin kohdalla.
Kaksi yleisintä joukkolainatyyppiä ovat yritys- ja valtionlainat.
Lainatyyppien moninaisuudesta huolimatta tällä omaisuusluokalla on useita yhteisiä piirteitä.
Liikkeeseenlaskija on osapuoli, joka lainaa rahaa laskemalla liikkeeseen joukkovelkakirjoja. Liikkeeseen laskevaan osapuoleen viitataan myös ’emittoijana’. Yleisimmät liikkeeseenlaskijat ovat yrityksiä ja hallituksia.
Pääoma on lainan kokonaismäärä. Tämä määrä lainataan, kun joukkovelkakirja lasketaan liikkeeseen ja se maksetaan takaisin eräpäivänä.
Lainan kuponki on yleensä vuotuinen korkomaksu, joka maksetaan liikkeeseenlaskijan lainaamasta rahasta. Kuponki on sidottu joukkovelkakirjan nimellisarvoon.
Lainan eräpäivä on päivä, jolloin joukkovelkakirja erääntyy. Sijoittaja saa tavallisesti takaisin koko lainapääoman, kun joukkovelkakirja saavuttaa eräpäivänsä.
Joukkovelkakirjasta pörssissä maksettu hinta. Lainan hinta liikkuu käänteisessä suhteessa koron kehitykseen. Toisin sanoen, jos uusia joukkovelkakirjoja lasketaan liikkeeseen korkeammalla kuponkikorolla, korko tai osakemarkkinahinta laskee matalamman kuponkikoron omaavien joukkolainojen osalta.
On olemassa useita luokituslaitoksia, jotka määrittelevät joukkovelkakirjojen arvon niiden luottokelpoisuuden perusteella. Jokainen joukkovelkakirja arvioidaan luottoluokituslaitoksen toimesta. Jos joukkovelkakirjalla on korkea (toisin sanoen positiivinen) luokitus, jaksoittainen kuponki on yleensä pienempi. Pienempi riski on verrannollinen alempaan kuponkikorkoon.
Kuponkimaksu suoritetaan yleensä säännöllisin väliajoin. Kupongit maksetaan usein vuosittain tai puolivuosittain. Jotkut kupongit voidaan kuitenkin maksaa neljännesvuosittain tai jopa kuukausittain.
Joukkovelkakirjan tuotto (yield) on velkakirjan efektiivinen tuotto. Lainan tuotto koostuu korkomaksuista ja mahdollisista hinnan noususta johtuvista voitoista.
Saatavilla on erityyppisiä joukkovelkakirjoja. Merkityksellisyyden yhteydessä jäljempänä kuvataan vain yleisimmät joukkolainatyypit.
Tunnetaan myös “Plain vanilla” -joukkovelkakirjana, ja sillä on kiinteä kuponki, määritelty voimassaoloaika ja sitä pidetään joukkovelkakirjoista standardina. Useimmissa tapauksissa takaisinmaksettu määrä eräpäivänä on sama kuin maksettu summa. Näitä joukkovelkakirjoja kuvataan usein myös termeillä “straight bond”, tai “bullet bond”.
Vaihtuvakorkoisen joukkovelkakirjan kuponkikorko vaihtelee. Korko riippuu vertailuarvosta. Esimerkki vertailuarvosta on Federal Fund Rate tai LIBOR. Kun vertailuarvo nousee, myös kuponkikorko nousee. Toisaalta laskeva vertailuarvo johtaa alempaan kuponkikorkoon.
Toisin kuin useimmat joukkovelkakirjat, nollakuponkilaina ei maksa kuponkikorkoa joukkovelkakirjojensa haltijoille. Tämäntyyppinen joukkovelkakirja lasketaan liikkeeseen pääomaa alhaisempaan hintaan. Eräpäivänä sijoittaja saa koko nimellisarvon. Nollakuponkilainan ostohinnan ja nimellisarvon välinen ero osoittaa sijoittajan tuoton.
Ikuiset saamistodisteet ovat joukkovelkakirjoja, joilla ei ole erääntymispäivää, joten ne ovat ”ikuisia”, ja ne ovat voimassa niin kauan kuin liikkeeseenlaskija on olemassa. Tavallisten joukkovelkakirjojen tavoin tämäntyyppiset joukkovelkakirjat maksavat säännöllisesti kuponkikorkoa joukkovelkakirjan haltijalle.
Vaihtovelkakirja voidaan vaihtaa tietyn ajan kuluessa määrätyissä olosuhteissa osaksi tiettyyn määrän liikkeeseenlaskijan osakkeita tai vastaavaan määrään käteistä. Tämäntyyppisiä joukkovelkakirjoja laskevat usein liikkeeseen (pörssilistatut) yritykset. Kuponkikorko on yleensä matalampi, koska joukkovelkakirjan haltijalla on mahdollisuus muuntaa velkakirjat osakkeiksi.
Toissijaisen joukkovelkakirjan haltijalla on huonompi oikeus saataviinsa kuin muilla lainanhaltijoilla, mikäli liikkeeseenlaskijan menee konkurssiin. Edunvalvoja on ensisijaisessa asemassa, seuraavana ovat veroviranomaiset ja/tai valtion virastot ja sitten muiden ensisijaisten (ei-alisteisten) velkapapereiden haltijat. Toissijaisten joukkovelkakirjalainojen riski on korkeampi, mikä johtaa korkeampaan kuponkikorkoon.
Inflaatioon sidottu joukkolaina on joukkovelkakirja, jonka kuponki- ja/tai nimellisarvo on sidottu kuluttajahintaindeksiin. (Positiivisen) inflaation tapauksessa sijoittajat saavat sen vuoksi korkeammat korot ja deflaation kohdalla matalammat. Tämä säilyttää korkomaksujen ostovoiman ja/tai joukkovelkakirjalainan nimellisarvon.
Joukkovelkakirjan arvostuksella tarkoitetaan sen arvon laskentaa tietyn joukkovelkakirjan teoreettiseen käypään arvoon saakka. Osan tästä muodostaa nykyarvon laskeminen, joka perustuu tuleviin korkomaksujen eräpäivän arvoon (tunnetaan myös nimellisarvona). Kun nimellisarvo ja korkomaksut ovat tiedossa, sijoittaja voi laskea odotetun tuoton.
Lainan teoreettisen käyvän arvon laskemiseksi on tärkeää, että sijoittaja ottaa huomioon maksettavat kupongit niiden nykyarvon mukaan diskonttauskorkoa käyttäen. Käytetty diskonttokorko on efektiivinen tuotto (yield to maturity). Tämä on tuottoprosentti, jonka sijoittaja saa sijoittaessaan uudelleen tietyn joukkovelkakirjalainan kuponkimaksun kiinteään kuponkikorkoon (kunnes joukkovelkakirja erääntyy). Diskonttauskorko ottaa huomioon joukkovelkakirjalainan hinnan, sen nimellisarvon, kuponkikoron ja maturiteetin.
Odotettujen kuponkimaksujen nykyarvo lisätään joukkovelkakirjalainan nimellisarvon nykyarvoon. Katso seuraava kaava:
| C | Kuponkimaksut |
| r | Diskonttauskorko / tuotto eräpäivään saakka |
| F | Lainan nimellisarvo |
| t | Kuponkijaksojen määrä |
| T | Aika eräpäivään |
Ainakin yksi riippumaton luottoluokituslaitos luokittelee useimmat joukkovelkakirjat. Joukkovelkakirjan luokitus on kyseiselle joukkolainalle annettu kirjainluokka (esim. A+), joka edustaa instrumentin luottokelpoisuutta. Joukkovelkakirjan luokitus kertoo siis siitä todennäköisyydestä, että liikkeeseenlaskija täyttää joukkovelkakirjan velvoitteet, ja antaa kuvauksen sijoituksen mahdollisista riskeistä. Toisin sanoen luokitus antaa käsityksen joukkovelkakirjan liikkeeseenlaskijan taloudellisesta vahvuudesta ja sen kyvystä maksaa joukkovelkakirjan pääoma ja kuponki kokonaisuudessaan ja ajallaan. Analyytikot määrittävät taloudellisen vahvuuden luokituslaitoksen eri kriteerien perusteella. Koska lähestymistapa eroaa hieman laitoksesta toiseen, samalle joukkolainalle voidaan antaa erilaisia luokituksia.
Kolme johtavaa luokituslaitosta ovat Standard & Poor’s, Fitch Ratings Inc. ja Moody’s Investor Service. Jokainen luokituslaitos käyttää omaa terminologiaa luokitusten osoittamiseen. Luokitukset on jaettu kahteen ryhmään: sijoitusluokan joukkovelkakirjat ja muut kuin sijoitusluokan joukkovelkakirjat.
Koska joukkolainojen luokitukset antavat yksityisille ja ammattimaisille sijoittajille tietoa tietyn joukkolainan laadusta ja vakaudesta, nämä luokitukset vaikuttavat loogisesti myös joukkovelkakirjojen hintaan, korkoihin ja sijoittajien tahtoon sijoittaa joukkolainaan. Korkeamman luokan joukkovelkakirjoja pidetään suhteellisen turvallisina ja vakaina sijoituksina. Yleensä joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskijat, kuten hallitukset, joilla on hyvät tulevaisuuden näkymät, tai suuret pörssiyhtiöt saavat korkeimmat luokitukset. Nämä joukkovelkakirjat tunnetaan myös nimellä sijoitusluokan joukkovelkakirjat, jotka sisältävät luokituksia AAA:sta BBB-:hen (Standard & Poor’s ja Fitch Ratings Inc.) tai luokituksista Aaa:sta Baa3:een (Moody’s Investor Service).
Näitä joukkovelkakirjoja pidetään erittäin spekulatiivisina ja sijoitusluokan ulkopuolisina joukkovelkakirjoina, joita kutsutaan myös roskalainoiksi (junk bond). Nämä roskalainat aiheuttavat suuremman riskin, koska joillakin roskalainojen liikkeeseenlaskijoilla on likviditeettiongelmia ja ne saattavat ajautua konkurssiin, jolloin näiden joukkolainojen sijoittajat voivat menettää sijoituksensa. Toisaalta tuotot ovat huomattavasti korkeammat kuin sijoitusluokan joukkolainoilla, ja ne houkuttelevat sijoittajia spekulatiivisemmalla sijoittajaprofiililla. Roskapaperilainat luokitellaan yleensä BB+:sta D:hen (Standard and Poor’s ja Fitch Ratings Inc.) tai Baa1:sta C:hen, jos kyseessä on Moody’s Investor Services.
| Luokka | Luokitus | Kuvaus | ||
|---|---|---|---|---|
| S&P | Moody´s | Fitch | ||
| Sijoitusluokan joukkovelkakirjat | AAA | Aaa | AAA | Pienin mahdollinen maksamatta jättämisen riski, paras laatu |
| AA+ | Aa1 | AA+ | Pieni todennäköisyys konkurssille, korkea laatu | |
| AA | Aa2 | AA | ||
| AA- | Aa3 | AA- | ||
| A+ | A1 | A+ | Keskimääräistä korkeampi laatu, kykyä maksaa taloudellisia velvoitteita pidetään vahvana. | |
| A | A2 | A | Luokituksen saaja voi olla alttiimpi epäsuotuisille liiketoiminille tai taloudellisille olosuhteille kuin korkeammilla luokituksilla. | |
| A- | A3 | A- | ||
| BBB+ | Baa1 | BBB+ | Keskitasoinen, ei riittävästi suojattu haitallisilta liike- tai taloudellisilta olosuhteilta | |
| BBB | Baa2 | BBB | ||
| BBB- | Baa3 | BBB- | ||
| Ei-sijoitusluokan joukkovelkakirjat | BB+ | Ba1 | BB+ | Spekulatiivinen, ei takuuta korkojen- ja pääoman maksamisesta |
| BB | Ba2 | BB | ||
| BB- | Ba3 | BB- | ||
| B+ | B1 | B+ | ||
| B | B2 | B | Hyvin spekulatiivinen, vain pieni todennäköisyys pitkäaikaisille korkomaksuille | |
| B- | B3 | B- | ||
| CCC+ | Caa1 | CCC+ | Hyvin todennäköisesti konkurssissa, alhaisin laatu ja alhaisin sijoittajansuoja | |
| CCC | Caa2 | CCC | ||
| CCC- | Caa3 | CCC- | ||
| CC | Ca | |||
| D | D | DDD | Konkurssissa | |
| DD | ||||
| D |
Yleinen toimintamekanismi on, että joukkovelkakirjojen hinnat yleensä laskevat, kun korot nousevat, ja nousevat, kun korot laskevat. Siksi sijoittajien on usein kysyttävä itseltään, mitä tapahtuu heidän joukkolainojensa hinnoille, jos korot nousevat tai laskevat. Tähän voidaan vastata mitalla, jota kutsutaan kestoksi (duration). Duraatio mittaa joukkovelkakirjan hintaherkkyyttä korkojen muutoksille ja antaa mahdollisuuden mitata kuinka monta vuotta menee, ennen kuin joukkovelkakirjan kassavirrat ylittävät sen hinnan. Mitä pidempi duraatio on, sitä todennäköisemmin joukkovelkakirja altistuu korkoriskille. On tärkeää ymmärtää, että kesto ilmaistaan vuosina. Se ei kuitenkaan ole sama kuin joukkovelkakirjan eräpäivä. Sen sijaan kesto osoittaa, kuinka paljon joukkovelkakirjan hinta muuttuu, kun korot nousevat tai laskevat. Yleensä yhden prosentin koronnosto johtaisi noin yhden prosentin laskuun joukkovelkakirjan hinnassa jokaiselta duraation vuodelta ja päinvastoin. Esimerkiksi jos 10 vuoden maturiteettilainalla on 8 vuoden duraatio ja korko nousee 1 %, hinnan odotetaan laskevan noin 8 %. Toisaalta, jos korot laskevat 1 %, joukkovelkakirjan hinnan odotetaan nousevan noin 8 %.
Kaksi pääasiallista joukkolainojen tuottoon vaikuttavaa riskiä ovat luottoriski (maksetaanko pääoma takaisin) ja korkoriski (korkotason vaihtelut). Korkoriski voidaan määrittää käyttämällä kestoa, joka on menetelmä joukkovelkakirjan hinnan herkkyyden laskemiselle korkojen muutokseen nähden. On tärkeää ymmärtää, että kesto ei ole sama kuin joukkovelkakirjan maturiteetti.
Duraation avulla voidaan mitata, kuinka monta vuotta joukkovelkakirjan haltijalle kestää saada takaisin joukkovelkakirjan alkuperäinen sijoitussumma vastaanottamalla kuponkimaksuja ja lopulta pääoman. Samalla, kuten jo on kuvattu, joukkovelkakirjan hinnan herkkyys korkojen muutokselle voidaan laskea. Yleensä jokainen 1 prosentin korkomuutos johtaa 1 prosentin muutokseen joukkovelkakirjalainan hinnassa päinvastaiseen suuntaan jokaiselta vuodelta.
Duraatio on kaikkien joukkovelkakirjojen maksujen painotettu keskiarvo. Kun joukkovelkakirjan voimassaoloaika on 10 vuotta, duraatio on painotettu keskiarvo vuotuisista kuponkimaksuista ja joukkovelkakirjan lunastuksesta 10 vuoden jälkeen. Painotustekijänä käytetään ajankohtaa maksun välillä, mikä tarkoittaa, että vuoden kuponkikorko lasketaan kerran, kahden vuoden aikana saatu korko laskee kahdesti jne. Jos sijoittaja saa pääoman takaisin 10 vuoden kuluessa, se lasketaan 10 kertaa.
Lainan duraatioon vaikuttaa kaksi päätekijää. Nämä tekijät ovat ”aika erääntymiseen” ja kuponkikorko.
Aika eräpäivään osoittaa rahoitussopimuksen jäljellä olevan ajan. Pääsääntö on, että mitä pidempi termi, sitä korkeampi duraatio (ja korkoriski). Lyhytaikaisella joukkovelkakirjalla on pienempi korkoriski, koska siitä syntyvät kassavirrat suoritetaan aikaisemmin kuin pitkäaikaisen joukkovelkakirjan kohdalla.
Loogisesti, joukkovelkakirjan kuponkikorko on tärkeä tekijä, joka vaikuttaa duraatioon. Jos sijoittajalla on kaksi samanlaista joukkovelkakirjaa, lukuun ottamatta niiden kuponkikorkoja, korkeamman kuponkikorkoisen joukkovelkakirjan duraatio on lyhyempi kuin matalamman kuponkikoron omaavan joukkovelkakirjan. Loppujen lopuksi korkeamman tuoton joukkovelkakirjalaina palauttaa alkuperäiset kustannukset nopeammin kuin matalamman koron joukkolaina ja korkoriski on siten pienempi.
Kuten nimestä voi päätellä, modifioitu duraatio eroaa hieman normaalista duraatiosta (Macaulayn duraatio). Modifioitu duraatio lasketaan jakamalla Macaulayn duraatio termillä 1 + tuotto eräpäivään mennessä (YTM) joka on jaettuna jaksojen määrällä. Se määrittää joukkovelkakirjan keston ja hinnan muutokset kullekin tuottoprosentin muutokselle eräpäivään saakka. Modifioitu duraatio voi siten olla riskiluokka joukkolainasijoittajille tarjoamalla tietoa siitä, kuinka paljon joukkovelkakirjan hinta voi laskea koron noustessa.
Ennen joukkovelkakirjoilla kaupankäyntiä, on tärkeää, että sijoittaja tekee hyvän arvion kokemuksestaan, sijoitustavoitteistaan, taloudellisista resursseistaan ja muista asiaan liittyvistä näkökohdista. On tärkeää varmistaa ennen joukkovelkakirjoihin sijoittamista, että sijoittaja on tietoinen tuotteen ominaisuuksista ja riskeistä.
Riskiä siitä, että joukkovelkakirjan ostanut sijoittaja ei löydä sille uutta ostajaa hänen halutessaan myydä, kutsutaan likviditeettiriskiksi. Näin voi käydä kun kaupankäyntimäärä on suhteellisen pieni.
Se, että joukkolainojen hinnat voivat muuttua, on mahdollinen riski sijoittajalle. Tämä pätee erityisesti silloin, kun sijoittaja aikoo ostaa ja/tai myydä joukkovelkakirjan ennen sen erääntymistä. Loppujen lopuksi, kun joukkovelkakirja erääntyy, pääoma maksetaan yleensä edelleen takaisin sijoittajalle.
Tärkeimmät hintatekijät ovat joukkolainojen tuotto, korkotaso ja luottokelpoisuus. Tarjonta ja kysyntä vaikuttavat myös joukkovelkakirjojen hintaan. Suurempi kysyntä tai alhaisempi tarjonta johtaa yleensä korkeampaan hintaan, ceteris paribus. Toisaalta matalampi kysyntä tai suurempi tarjonta aiheuttaa hinnan laskun.
Kun sijoittaja ostaa ulkomaan valuutan määräisiä joukkovelkakirjoja, hänellä on valuuttakurssiriski (jota kutsutaan myös valuuttariskiksi). Siinä tapauksessa, kun sijoittaja saa ulkomaan valuuttamääräisen kassavirran, sijoittajan on muunnettava se kotimaansa valuutaksi tuolloin vallitsevalla valuuttakurssilla, jolloin on riski, että sijoittajan kotimainen kassavirta pienenee valuuttakurssin muutoksen vuoksi.
Joukkovelkakirjojen sijoittajalla on luottoriski liikkeeseenlaskijan luotettavuudesta riippuen. Tämä on maksukyvyttömyysriski tai liikkeeseenlaskijan mahdollinen, väliaikainen tai pysyvä kyvyttömyys täyttää velvoitteensa maksaa korko ja/tai lainan pääoma. Sijoittaja voi menettää sijoitetun pääoman kokonaan.
Inflaatioriski (ostovoimariski) on riski, että joukkolainan tuotto ei pysy ostovoiman mukana. Esimerkiksi, jos sijoittaja ostaa kolmen vuoden joukkovelkakirjan, jonka kuponkikorko on 4 prosenttia, mutta inflaatio on 6 prosenttia, joukkovelkakirjankoron ostovoima on laskenut. Kaikki joukkovelkakirjat, paitsi ne, jotka mukautetaan inflaatioon, kuten TIPS (Treasury Inflation-Protected Securities), altistavat sijoittajan inflaatioriskille.
Korkotasolla ja siihen liittyvillä odotuksilla on merkittävä vaikutus (kiinteäkorkoisen) joukkolainan hintaan. Korkoriski on riski, että korkojen muutokset voivat laskea (tai lisätä) sijoittajan hallussa olevan joukkolainan markkina-arvoa. On tärkeää muistaa joukkovelkakirjojen pääsääntö: kun korot laskevat, joukkovelkakirjojen hinnat nousevat ja kun korot nousevat, niiden hinnat laskevat. Mitä pidempi arvopaperin maturiteetti on, sitä enemmän sen hinta laskee tiettyyn korkojen nousuun verrattuna. Siksi pitkäaikaisilla joukkovelkakirjoilla on usein maturiteettiriskipreemio koronmuutosten mahdollisen hintaa laskevan vaikutuksen kompensoimiseksi.
Suojellakseen itseään ja asiakkaitaan Interactive Brokers voi milloin tahansa lisätä asiakkaiden nykyisten ja uusien joukkovelkakirjapositioiden marginaalivaatimusta. Tämä päätös voi johtua kohde-arvopaperin volatiliteetin voimakkaasta kasvusta, kun kohde-etuuden markkina-arvo on laskenut tietyn kynnysarvon alapuolelle tai jostain muusta syystä. Sijoittajan on tärkeää huomioida, että kun marginaaleja muutetaan, arvopaperitili ei välttämättä enää täytä marginaalivaatimuksia. Jos näin on, välittäjä likvidoi positiot korjatakseen tämän puutteen.
Kun salkun kokonaisvakuus laskee marginaalivaatimuksen alapuolelle, Interactive Brokersilla on oikeus sulkea tietyt positiot ilman erillistä ilmoitusta riippumatta siitä, ovatko kyseiset positiot kannattavia vai tappiollisia. Jos likvidoinnin jälkeen sijoittajan tilillä on edelleen marginaalialijäämä ja sijoittajalla on muita vakuuspositioita (esim. osakepositioita, joukkovelkakirjapositioita jne.), Interactive Brokers sulkee muut positiot marginaalivajeen poistamiseksi. Sijoittajan on tärkeää huomioida, että likvidointi tapahtuu aina tuolloin parhaalla tarjous- tai kysyntähinnalla ja että sijoittaja ei voi vaikuttaa lopulliseen kauppahintaan. Likvidointi voidaan toteuttaa tappiollisella hinnalla ja se voidaan toteuttaa sijoittajalle epäedullisena aikana.
Ennen sijoitustuotteeseen sijoittamista, sijoittajan on arvioitava huolellisesti, soveltuuko tuote hänen tietotasoonsa, kokemukseensa, sijoitustavoitteeseensa ja sijoitushorisonttiinsa. Jos sijoittaja harkitse joukkovelkakirjoilla kaupankäyntiä, voi hän käyttää seuraavia tietoja päättääkseen, vastaavatko joukkovelkakirjat hänen sijoittajaprofiiliaan.
Joukkovelkakirjoja pidetään monimutkaisina sijoitustuotteina. Kuten tällä verkkosivulla on kuvattu, on kuitenkin olemassa laaja valikoima joukkolainatyyppejä, joilla on erilaiset ominaisuudet. Ennen joukkovelkakirjoihin sijoittamista sijoittajan tulee varmistaa, että hän on tietoinen tuotteen ominaisuuksista.
Joukkovelkakirjojen ominaisuudet huomioon ottaen voidaan sanoa, että tämäntyyppinen tuote sopii kaikentyyppisille sijoittajille. Lainoilla voi käydä kauppaa myös yksityiset ja ammattimaiset sijoittajat.
On tärkeää ottaa huomioon vaadittavat tieto- ja kokemuskriteerit ennen joukkovelkakirjoilla kaupankäyntiä. LYNX edellyttää, että sijoittajalla on vähintään yhden vuoden käytännön kokemus ja riittävät tiedot joukkovelkakirjakaupan mekanismeista ja riskeistä.
Sijoittajien tulisi olla tietoisia ja tunnustaa, että jopa 100 % alkuperäisen sijoituksen määrästä voidaan menettää joukkovelkakirjoihin sijoittamisen seurauksena.
Lisäksi olisi tehtävä ero riskiprofiilissa sijoitusluokan joukkovelkakirjojen ja muiden kuin sijoitusluokan joukkovelkakirjojen välillä, koska liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuus antaa käsityksen todennäköisyydestä, että kupongit ja pääoma maksetaan takaisin joukkovelkakirjan voimassaoloaikana.
Sijoitusluokan joukkovelkakirjojen, kuten eurooppalaisten ja Yhdysvaltain valtionlainojen sekä korkealuokkaisten yrityslainojen ostamista pidetään turvallisena sijoituksena. Muiden kuin sijoitusluokan joukkovelkakirjojen ostamisen riskiprofiili on spekulatiivinen, koska niihn liittyy suurempia riskejä.
Joukkovelkakirja sopii seuraaviin sijoitustavoitteisiin: pääoman säilyttäminen, tulojen tuottaminen ja pääoman kasvu.
Investointiluokan joukkolainoiksi luokitellut yritys- ja valtionlainat soveltuvat sijoittajille, joilla on konservatiivinen sijoitusstrategia pääoman säilyttämiseksi. Sijoittajien tulisi kuitenkin aina ottaa huomioon mahdollinen luottoriski.
Joukkovelkakirjat suhteessa osakkeisiin tarjoavat yleensä enemmän varmuutta vakaan tulovirran syntymisestä ja pääoman tuotosta. Tuloja voidaan tosiasiallisesti saada vastaanottamalla määräajoin kuponkimaksuja. Kuponkimaksut vastaanotetaan käteisenä. Lainan luottokelpoisuus antaa käsityksen pääoman takaisinmaksun varmuudesta ja riskistä.
Joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskijat tarjoavat laajan valikoiman joukkovelkakirjoja vaihtelevilla kuponkikoroilla ja eräpäivillä. Tämä antaa sijoittajalle mahdollisuuden löytää hänen tarpeitaan vastaava joukkovelkakirja.
Sijoittaja voi myös ostaa ja myydä joukkovelkakirjan ennen sen erääntymistä pääoman kasvun aikaansaamiseksi. Tämä on yleensä suhteellisen spekulatiivisempaa.
Joukkovelkakirjakaupalle ei ole erityistä sijoitushorisonttia. Joukkovelkakirja voi olla sopiva lyhyelle (alle kolme vuotta), keskipitkälle (kolmesta kymmeneen vuoteen) ja pitkälle (yli kymmenelle vuodelle) aikavälille.
Tällä verkkosivulla on kuvattu erilaisten joukkovelkakirjojen pääpiirteet. Joukkovelkakirjan haltijalla on joitain etuja ja riskejä, ja niiden ominaisuudet voidaan tiivistää seuraavasti:
Kuten kaikilla rahoitusvälineillä, joukkovelkakirjoilla on etuja ja haittoja:
Joukkovelkakirjan kuponkimaksujen tiheys. Tämä voi olla vuosittainen tai puolivuosittainen.
Yrityslaina on yrityksen liikkeeseen laskema velkapaperi, joka myydään sijoittajille.
Vaihtovelkakirja on kiinteäkorkoinen velkapaperi, joka tarjoaa korkomaksuja, mutta se voidaan muuntaa ennalta määrätyksi osakemääräksi tietyissä olosuhteissa.
Kuponkikorko on korko, jonka joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskijat maksavat joukkovelkakirjan nimellisarvosta.
Menetelmä, jolla lasketaan joukkovelkakirjan hinnan herkkyys korkojen muutokselle.
Liikkeeseenlaskija on oikeushenkilö, joka kehittää, rekisteröi ja myy joukkovelkakirjoja tai muita arvopapereita toiminnan rahoittamiseksi. Liikkeeseenlaskijoita voivat olla yritykset, sijoitusrahastot ja kotimaiset tai ulkomaiset hallitukset.
Vaihtuvakorkoisella joukkovelkakirjalla ei ole kiinteitä kuponkimaksuja ja joka on yleensä sidottu vertailuarvoon.
Pääomalla tarkoitetaan velkainstrumentin nimellismäärää tai lainattua määrää.
Joukkovelkakirja, jonka kuponkikorko on yhdistetty kerroinkertoimella kuluttajahintaindeksiin.
Inflaatioriski (ostovoimariski) on riski, että joukkolainan tuotto ei pysy ostovoiman mukana.
Joidenkin luokituslaitosten keskimääräinen tai korkea luokitus.
Se, että joukkolainojen hinnat voivat muuttua, on mahdollinen riski sijoittajalle. Tämä pätee erityisesti silloin, kun sijoittajat aikovat ostaa ja myydä joukkovelkakirjaa ennen sen erääntymistä.
Todennäköisyys sille, että yritykset tai yksityishenkilöt eivät pysty suorittamaan vaadittuja maksuja velkasitoumuksistaan.
Riskiä siitä, että joukkovelkakirjan sijoittaja ei löydä uutta ostajaa hänen halutessaan myydä sijoituksensa, kutsutaan likviditeettiriskiksi.
Kaava, joka ilmaisee mitattavissa olevan muutoksen arvopaperin arvossa vastauksena korkojen muutokseen.
Nimellisarvo on päämäärä, jonka lainanantaja (sijoittaja) lainaa luotonsaajalle (liikkeeseenlaskijalle).
Laina, jolla on suhteellisen alhainen luokitus ja siten yleensä korkea tuotto. Tämäntyyppisiä joukkovelkakirjoja kutsutaan myös spekulatiivisiksi joukkovelkakirjoiksi.
Joukkovelkakirja on kiinteätuottoinen rahoitusinstrumentti, ja se edustaa lainaa jonka liikkeeseen laskija on myynyt sijoittajalle.
Ikuiset saamistodisteet ovat joukkovelkakirjoja, joilla ei ole maturiteettia ja jotka ovat voimassa niin kauan kuin joukkovelkakirjan liikkeeseenlaskija on olemassa.
Tavallinen joukkovelkakirja on velkapaperi, jolla ei ole epätavallisia piirteitä ja se on yleisin joukkovelkakirjatyyppi. Sillä on kiinteä kuponkikorko, määritelty maturiteetti ja joka lasketaan liikkeeseen ja lunastetaan yleensä nimellisarvolla. Tunnetaan myös käsitteellä “straight bond”.
Joukkovelkakirjan luokitus kuvaa yritysten tai valtion joukkovelkakirjojen luottokelpoisuutta. Luottoluokituslaitokset julkaisevat luokitukset, ja ne tarjoavat arvioita joukkovelkakirjan liikkeeseenlaskijan taloudellisesta vahvuudesta ja kyvystä maksaa takaisin joukkovelkakirjan pääoma ja korko sopimuksen mukaisesti.
Luottoluokituslaitos on riippumaton yritys, joka antaa luokituksia joukkolainojen liikkeeseenlaskijoille.
Tuotto viittaa sijoituksen tietyn ajanjakson aikana tuottamaan ja realisoituun tuloon ja ilmaistaan prosentteina sijoitetun määrän tai arvopaperin nykyisen markkina-arvon tai nimellisarvon perusteella.
Korkoriski on riski, että korkojen muutokset voivat laskea (tai lisätä) hallussa olevan joukkolainan markkina-arvoa. Kun korot laskevat, joukkolainojen hinnat nousevat ja kun korot nousevat, joukkolainojen hinnat laskevat.
Valtion joukkovelkakirja on valtion liikkeeseen laskema ja sijoittajille myytävä velkapaperi.
Joukkovelkakirja, jossa velkakirjan haltija on lainanottajan konkurssin yhteydessä alisteisessa asemassa muihin velkojiin nähden.
Lainan odotettavissa olevan kassavirran nykyarvo.
Valuuttariski on riski, että sijoitus ulkomaanvaluuttaan menettää arvonsa seurauksena epäsuotuisista valuuttakurssimuutoksista sijoituksen ulkomaanvaluutan ja sijoittajan kotimaan valuutan välillä.
Eräpäivä on päivä, jolloin joukkovelkakirjan tai muun velkainstrumentin pääoma erääntyy ja se palautetaan sijoittajalle.
Nollakuponkilaina on joukkovelkakirja, josta ei suorita säännöllisiä korkomaksuja ja jota myydään suurella alennuksella verrattuna sen nimellisarvoon.